Koiranomistajan arkea ja juhlaa

Tänään neiti juhlii synttäreitä. Ei uskoisi, että siitä on jo neljä vuotta, kun Wilma oli pieni pallero ja muutti meille! Aamu alkoi sylihetkellä ja töistä tullessani Wilma sai kakun ja aukaista lahjat. Tänä vuonna ei tullut uusia leluja, mutta Wilmalle kelpaa syötävät lahjat vallan mainiosti!

Meillä on ollut nyt pari ihanaa aamua, kun Wilma ei ensimmäisenä juokse minun ja keittiön väliä huutaen: “SYÖMÄÄN, SYÖMÄÄN, SYÖMÄÄÄÄÄN!” Vaan odottaa rauhallisesti eteisessä, että lähdetään ulos. Ihanaa, ei enää sitä levotonta juoksemista. Olimme viikonlopun reissussa ja sieltä lähtiessä Wilma tarkkaili kovasti, ettei vaan jää kyydistä. Ja mikä hienoo sain Wilman autoon ilman hihnaa, kantamista tai minkään laista koskemista. Ainoastaan puheella kannustaen. Edistystä! Autossa ei kuitenkaan ollut muutosta. Sama tärinä jatkui edelleen ja koko matka meni istuen. Myös lenkillä on mennyt nyt hienosti vetämättä hihnassa ja ohitukset sujuvasti namiavustuksella. Tästä on hyvä jatkaa. Nyt ulkoilemaan ja juhlistamaan synttäreitä!

Pitkästä aikaa kuulumisia tänne! Ehkä se on tuo kevätaurinko, mikä saa liikkeelle. Ei mukamas ole ehtinyt tänne.. Paljon on tapahtunut. Joulun vietimme Wilman kanssa mökkeilyn merkeissä ja uuden vuoden hotellissa.

Vuodenvaihteen kovat pakkaset koettelivat jopa Wilman tassuja. Vai onko kyseessä lintukoira? Wilmalla taisi jouluna olla kova stressi. Neiti ei sietänyt Bonoa lähelleen ja murisi ovenkin takaa. Wilma kokeili myös minua kumpi määrää ja saako hän murista minulle. Paketit siis jäivät avaamatta aattona neidin kohdalta. Myös toisten koirien ohittaminen lenkillä levisi käsiin loppuvuodesta. Wilma poikkeuksetta rähisi jokaiselle, kun loppukesästä olimme päässeet siihen, että ohitamme nätisti sanomatta mitään.

Parannusta on kuitenkin tapahtunut joka asiassa. Tällä hetkellä ohitamme toiset koirat namien avulla. Kun koira tulee näkyviin herätän Wilman huomion ja otan sivulle ja hihna löysällä namien voimalla ohitamme toiset, eikä Wilma edes katso toisia. Yksi tilanne oli, missä Wilma kääntyi katsomaan vastaantullutta koiraa, kun vastaantulija vinkui niin mahdottomasti. Mutta tämäkin tilanne nätisti. Korjaus tapahtui Wilman osalta ihmeen helposti, tosin paljon on vielä kesken ja siihen tähtäämme, että ilman nameja jossain vaiheessa ohitamme.

Itselläkin oli vähän huonot fiilikset Wilman käytöksestä, kun tuntui ettei koira sietänyt Bonoa jouluna ollenkaan. Olimme helmikuussa Bonon kotosalla kyläilemässä viikon verran ja olin helpottunut, kun Wilma ei ärissyt Bonolle samanlaisesti kuin jouluna, ainoastaan ruoasta. Luin Cecar Millanin kirjan ja hän korostaa rauhallisen alistuvaa koiraa. Wilma touhottaa kovasti aina ruokailun yhteydessä ja varsinkin aamulla hieman kärttyisänä se ottaa hermoon, kun koira juoksee edessä ja ohjailee minua ruoanlaittoon. Nykyisin teen viikolla ennen töihin lähtöä niin, että käytän koiran ulkona ennen ruokaa. Ennen koin helpompana antaa koiralle ruokakipon heti herättyäni, ettei se juokse jaloissani, kun vaatetan. Wilma kokeilee aamuisin vieläkin. Juoksee keittiön ja minun väliä, mutta eiköhän koira pian huomaa, että ulkoilemme ensin. Itse ruokintatilanne on nykyisin sellainen, että Wilma ei saa tulla pieneen keittiöön touhottamaa, kun laitan sitä ruokaa, vaan odottaa kynnyksen toisella puolen. Wilma odotti yleensä istuen ja täristen innosta. Opetin koiran menemään maahan, mutta sekään ei riittänyt, kun koira oli täpinnöissä ja valmiina ponkaisemaan. Opetin vielä, että koiran on laskettava kuonokin maahan. Ja tässä asennossa koira yleensä rupee odottamaan, kun laitan ruokaa. En usko, että Wilma on silti täysin rentona, mutta eipä häslää ainakaan.

Wilma sai joululahjaksi (Sitten myöhemmin, kun annoin neidin aukaista joululahjansa) aktivointipelin tai fiksuuspelin, niin kuin minä nimitin peliä. Pelissä on nupillinen kansi, jonka alta saa namin ja kaksi vedettävää laatikkoa, joista saa namit. (Tietysti jos joku ensin laittaa ne namit! ) Wilma hiffasi idean nopeasti. Jotenkin Wilmasta huomaa kuinka pelin osaaminen nostaa koiran itsetuntoa, kun intoa piukassa ja ylpeänä hän nostaa kannen tai vetää laatikot. MINÄ OSAAN! Olemme myös harjoitelleet lelujen keräämistä. Sotkemisen neiti osaakin ilman opettelemista, kun lelukopasta haetaan leluja suuhun, kun ollaan iloisia. Sekin sujuu mukavasti. Harjotusta vaatii kylläkin edelleen. Ja mikä minusta on outoa, niin Wilma ei suostu käskystä ottamaan kaikkia leluja suuhunsa, mutta ilosta hihkuen ne on kyllä kannettu ympäri asuntoa..

Wilma on löytänyt poikaystävän. Se on vuoden vanhempi perropoika Hönö. Wilma tietenkin hinassa rähähtää aina aluksi, mutta kyllä leikkimistäkin on hieman kokeiltu. Olemme saaneet kutsunkin Hönön kotiin leikkimään aidatulle pihalle.

Jos kevättä kohden on Wilman käytös parantunut, niin autoilussa olemme menneet taaksepäin. Edellisessä autossa Wilman häkki oli takapenkillä ja oli ihan etupenkeissä kiinni. Eli hyvin lähellä minua. Vaihdoimme autoa ja nyt Vippestiinan häkki on takaluukussa. No takapakkia ollaan menty, eikä puhettakaan, että koira menisi maaten häkissään.  En tiedä voiko se sitten johtua siitä, että koira joutui kauemmaksi meistä. Tuntui lottovoitolta, kun sain Wilman menemään makuulle autoilessa ja nyt se tuntuu kaukaiselta haaveelta taas. :/

Ei kun narttu, joka halusi olla uros. Monta satuakin alkaa samoilla sanoilla, mutta tämäpä ei ole satu. Wilma nimittäin pissaa kuin urokset ja nylkyttää kuin urokset. No nylkyttäminen on kausimaista, vaikka Wilma on leikattu. Tuo koiven nostaminen on joka päiviäistä. Sami ei enää kehtaa liikku koiran kanssa. Vaikka Viltsu on kovasti kehittynyt jalannostossa, on se toisinaan aika erikoisen näköistä. Välillä mietin, että kyllä olet taitava, kun jalka nousee aitaa vasten ja merkki osuu juuri oikeeaan kohtaan. Ei Wilma jää kakkoseksi! Ja toisaalta, onko se huono juttu, jos naiset osaa käyttää porakonetta? No Wilma osaa ainakin pissata jalkaa nostaen.

Kuvaaja on aina liian hias, eikä tämä ole paras taidonnäyte!

Wilma päätteen ääressä:

Wilmahan on vesikoira joka ei pidä vedestä, mitä sitä totuutta salaamaan. Mutta, kun tuo “kammo” haittaa jo meidän arkeamme. Vesisateella tai muuten märällä kelillä Viltsua inhottaa ulkoilla. No tarjouksesta kävin ostamassa Wilmalle Best Friendin-sadetakin, mikä on helpottanut tilannetta. Wilma vain toivoisi, että takissa olisi vielä huppukin, kun päähän sataa ikävästi vettä, vaikka selkä pysyykin kuivana!

Nyt meillä on uusi ongelma..tai oikeastaan vanha, mikä on vain pahentunut. Wilma ei voi kävellä joka kohdassa (varsinkin kun maa on märkä). Neiti pistää stopin, eikä suostu kävelemään tiettyä jalkakäytävän pätkää, eikä varsinkaan nurmikon puolella! Itse olen selkä vinossa kaikin voimin yrittänyt pitää koiraa nurmen puolella, mutta tuloksetta. Koira pistää vastaan ja hivuttautuu rotvallinreunalle kävelemään. Ei siinä mitään, kävellään sitten sillä puolen, jos arvon neidille paremmin sopii. Välillä mietin, miksi minä Turhaan lenkitytän sitä koiraa, kun en minäkään nauti siitä sateessa tarpomisesta ja koira vain jolkottaa rotvallinreunalla eteenpäin tuhlaamatta ajatustakaan pissaamiselle. Aah tätä ihanaa koiranomistajan elämää!

Kun maa kuivuu, niin ei mitään ihmeellistä. Nurmella on tiettyjä kohtia mitä Wilma haistelee, eikä voi kulkea siitä, kun joko peruuttaa, kiertää tai hyppää yli, mutta tämä jalkakäytävä kammo haittaa jo ulkoilua! Mieleeni vaan tulee, kun koirallahan on paremmat aistit, kun meillä ihmisillä..niin missäköhän ällöttävässä hajussa/aineessa/missä lie, mitä Wilma kammoksuu minä kävelen tietämättömänä ja onnellisena?! Vai onko Wilmalla vain erikoisempia fobioita..tiedä häntä. Sadesäällä joudumme kuitenkin kävelemään rotvallinreunaa (ja Viltsuhan muuten kävelee sillä palkilla..ja menisi tien puolellekin, jos luvan saisi) pitkin.

Nyt kun saimme lunta, ni sehän on huuuuurjan ihanaa. Ai että, mikä on mukavampaa, kun työntää nenä lumeen ja juosta eteenpäin kuin aura! Eikä haittaa lumisade. Neitihän on lähtöisin tuolta pohjoisemmasta tai oikeastaan idästä, niin ehkä hän on talvikoira, mutta vesi..huh, ei puhuta siitä. Täällä on vain vaikeampi päästää Wilma peuhaamaan lumeen. Vaikka Wilmalla on perustottelevaisuus hallussa, niin mainittakoon hauska iltalenkkimme. Näimme tuossa urheilukentällä jäniksen. Wilma katseli nätisti ja pupu loikki aidan toisella puolella. (Urheilukenttä on aidattu ja minä päästän koiran toisinaan parkkipaikalle juoksentelemaan vapaana) Menimme parkkipaikalle ja sanoin Wilmalle, kun koira oli nätisti, että jäniksen perään ei sitten saa mennä. Koirahan vakuutti sinisillä silmillään (Wilmalla on muuten ruskeet silmät): “ei, ei”. Hihnan lukko napsahti, niin Wilma ampas kenttää kohden: “Jänö täältä tullaan, jiiihaaa!” Koira juoksi aidan viereen, ei onneksi sen kauemmaksi lähtenyt rallattelemaan. Se vapaus päättyi lyhyeen, kun ei huutojani kuunneltu. Wilmalla on muutenkin vähän sitä vikaa, että kun se pääsee irti, niin hetki pitää tehdä kunniakierroksia ilman korvia ja vasta sitten palautua käskyjen alle tottelemaan.. Lisään myöhemmin kuvia sadetakista ja muista.

Vanha vs. Uusi

Vanha koti, missä on sohva, jolla voi nukkua VAI Uusi pieni koti, missä ei ole sohvaa, millä voisi nukkua

Juosta vapaana isossa pihassa VAI Kulkea hihnalenkkejä

Liikkua huolettomasti ulkona VAI Pelätä punkkeja ulkona

Mennä mihin haluaa VAI Väistellä kieltomerkkejä joissa, on koiran kuva

Vahtia omaa kotia  VAI Kuunnella hiljaa, kun joku liikkuu, vaikka kuinka tekisi mieli ilmoittaa tulijasta

Wilma valitsisi jokaisesta ensimmäisen vaihtoehdon. Meillä on niin pieni tämä uusi koti, ettemme tuoenet tänne sohvaa tilaa viemään, mikä on WIlman kannalta kurjaa, kun tytteli haluaisi olla vieressä ja sylissä ja nyt täytyy olla koko ajan lattialla. Olen yrittänyt välillä istahtaa lattialla ja huomata vain Wilman ja nukuttaa vauvan rapsutuksiin ja Wilmahan nukahtaa varmasti tuohon käsittelyyn ja huomion osoittamiseen.

Wilma kaipaa selvästi vapaana olemista. Hihnalenkit sujuvat yllättävän hyvin. Mitä nyt koiran täytyy kävellä aina keskellä tai toisellapuolen jalkakäytävää, mitä minä kuljen. En ymmärrä. Siinä sitten kiskon hihnasta, kun vastaantulijoita tulee, mikä taas antaa koiralle väärän kuvan, kun kiristän hihnaa… Tuossa lähellä on hiekkakenttä parkkipaikka-alue, jossa käyn Wilmalle vähän heittämässä palloa. Sen ohi kun kuljetaan, rupee Wilma vilkuilemaan minua, että irrotanko hihnan ja hän pääsee kirmaamaan vapaana.

Tuota vapaana juoksentelemista olen himan rajoittanut. Pari viikkoa täällä asuttuamme punkkeja rupesi löytymään lattialta ja sen jälkeen koirasta. Yök! Kiiruhdin apteekkiin punkkisuojaa hakemaan, kun ei meillä vanhassa paikassa ollut minkään näköistä ongelmaa punkeista, vaikka Wilma liikkui vapaana välillä pitkässäkin ruohossa. Wilmasta löytyi niin monta punkkia, että soitto eläinlääkärille oli aiheellista. Puhelimitse Wilman el kirjotti meille reseptin, minkä äitin nyt lähettää tänne meille Raumalle. Tänään siis alkaa lääkekuuri. Täällä niitä on siis ihan hirveesti. Toivottavasti punkkisuoja suojaisi tulevana kesänä Wilmaa noilta iljetyksiltä.

Taloa vastapäätä on iso urheilukenttä, mikä on aidattu ja aitaa ympäröivät kiellettykoirilta merkit. Lisäksi täällä on useissa tolpissakin kieltomerkkejä. Missään en ole törmännyt näin moneen merkkiin, mitä meidän kotimme ympärillä on! Eli oikein suotuisat maastot lenkkeillä. No täytyy sanoo, ettei aivan mahdottomatkaan. Löytyy nurmialuettakin ja pieni metsäpläntti..kaikkiin on vain suhteellisen pikät välimatkat, mutta toisaalta, ei lenkki jää lyhyeksi, kun aina on mentävä tarpeeksi pitkälle. Olen ihastellut sitä urheilukentän aitojen sisäpuolelle jäävään pururataa. Oi että, sellaisessa kuin saisi ulkoiluttaa koiraansa. Miksi koiralle parhaimmat paikat ovat kiellettyjä? Sitä metsää, missä olemme käyneet olemme nyt välttäneet, josko ne punkit ovat sieltä matkaan hypänneet…

Hieman meillä on harjotukset kesken noihin Wilman vahtimisiin. Välillä Wilma ei viikaa rapusta kuuluvaan kolinaan tai puheeseen mitään, mutta välillä pieninkin ääni saa koiran haukahtamaan. Harmillisinta on öisin tuleva posti ja sen aiheuttamat kolahdukset joihin WIlma reagoi, sekä öisin liikkuvat ihmiset rapussa. Kurjaa oli myös jätskiauton tuleminen, kun Wilmaa rupesi laulattamaan, eikä täällä kerrostalossa sovi oikein kurkkuansa revitellä…mhm.. Vieraita (Ei meillä mitään vieraita käy, mutta huoltomiehiä tai paketteja tuovia posteljooneja) haukutaan, kun ovikello soi, muttei sen enempää. Mikä on erittäin hieno juttu. Muutama vuosi sitten Wilma olisi huutanut kurkkusuorana, kun tuntematon ihminen tuli kotiovesta.

Rapussa on muutama naapuri tullut vastaan. Minä pelkäsin, että Wilma rupee huutamaan, kun näkee naapureita rapussa, mutta ei, koira enemmänkin pelkää, eikä haluaisi kulkea ohi, ennen kun rohkaisen koiraa jatkamaan matkaa. Tai pelkoa se huutaminenkin oli, mutta parempi vaihtoehto tämä hiljaa ohittaminen on. Tälläisiä kuulumisia tällä erää…

Tänään oli viimeinen agility vähään aikaan. Wilmalle tulee muutto Raumalle, uuteen kotiin, uusiin ympyröihin. Wilma lähtee sinne minun ja Samin kanssa. Ainakin nyt aluksi hyvin hyvin pieneen kerrostaloyksiöön. :/ Toivottavasti pian pääsemme asettautumaan kunnolla isompaan asuntoon.  Wilmalla  onkin totuttelemista pineen asuntoon ilman omaa pihaa, mihin naapureiden liikkeet kuuluvat hyvin ja ennen kaikkea postiluukkuun, mikä on huoneiston ovessa.  Onneksi itselläni on lomaa noin viikon verran, kun perjantaina muutamme, että voimme Wilman kanssa tutustua ympäristöön.

Harmittaa tuo agilityyn tuleva tauko, kun olemme vasta nyt löytäneet vauhdin. Noo täytyy itsenäisesti yrittää käydä ja josko Raumaltakin löytyisi seura, missä harrastaa. Jatketaan kuulumisia, kun pääsemme alkuun Raumalla.

Noo.. taitaa olla kiittäminen tennispalloa. Vaikka oli lämmin ja itselläni paitaihan märkä..niin koira jaksoi painaa! Toiovtaan, että tämä innostus säilyisi. Otin tennispallon treeneihin ja Wilma oli ihan kuin eri koira!

Tässä tuijotan herkeämättä tuota minun puoliksi syötyä taikaleluani

Kun olin ottamassa uutta kuvaa kaveri ehtikin jo syöksyä

Olimme perroneiti Pepin uimakoulussa viimeviikolla. Peppi on mahdoton uimari.. ilman päämäärää perro polskuttaa ja tekee lenkkiä. Wilma jäi tietenkin tapansa mukaan rannalle ruikkuttamaan. Tosin vähän hätä meinas tulla, kun Peppi meinasi pallon viedä.. Wilma yritti puolustella sanomalla: EI TARTTE AUTTAA, MÄ SAAN KYLLÄ ITEKIN…MÄ OTAN, MÄ OTAN…IHAN KOHTA…NYT MÄ MEEN…NO NYT… noo Peppi hyppäs toisesta kohtaa veteen ja kiersi uiden hakemaan Wilman pallon, kun Vippura rantavedessä steppasi ja keräsi rohkeutta. Sitten kun tuosta vesipäästä on tullut vielä liian fiksukin kun pallo vedetään narusta rannalle…

Tässä Pepin taidonnäyte

Tässä Wilman taidonnäyte.. kauhotaan vettä tukevasti jalat maassa

Näin sen pallon saa kastumatta

Iiiik..mä kastuin eli täytyy siis kuivata itsensä

En kyl tajuu ku sit viel kotona joutuu pesulle..

Mahtaako Wilma saada uimakoulusta lainkaan arvosanaa.. täytyy jatkaa treenejä piakkoin.

Paljon on tapahtunut, kun on mukamas ollut niin kiire, ettei ole ehtinyt päivittämään blogia. Ensinnäkin osallistuimme toiseen musti ja mirri cup-osakilpailun mölleihin. Minien suorittaessa rataa tuli vettä saavista kaatamalla ja olin varma, ettei Wilma vesikoirana suostu liikahtamaankaan. Onneksi sade lakkasi, mutta suorits ei mielestäni mennyt siltikään hyvin. Treeneissä otan koiran autosta ja vien suoraan kaukaloon (harjoittelemme jääkiekkokaukalossa ), joten paikalla on hyvin vähän porukkaa. Nyt vippe ei ymmärtänyt lainkaan, miksi ihmisiä oli niin mielettömästi kaukalon ympärillä. Koira kiersi reunoja kuin kysyen, että mitä te täällä teette? katottekste mua?! Suorittaminen oli siis hyvin laiskanpuoleista, velttoa ja haahuilevaa.

Kuvastakin huomaa kuinka Wilma katselee ihmisiä, kun minä karjun toisaalla. Ilmeisesti muillakin meni sen verran huonommin, että pääsimme kuitenkin palkintopallille! Jipiii.. tulimme toiseksi ja palkinnoksi Wilma sai herkkupussin, kellun ravun ja minä sain suklaapatukan. Tässä Vilpertti ylpeänä uuden lelun kanssa..

Lisäksi olimme Wilman kanssa Elina Jänesniemen toko -koulutuksessa. Saimme itse vähän valita, mitä harjoitella ja otin Wilman kanssa noutamista, sivulle tulemista ja ruutuun menimstä. Ruutu olikin meille aivan uusi tapaus, kun olemme viime aikoina harjoitelleet vain kotosalla.  Sain hyviä vinkkejä koirankoulutukseen ja ehkä päälimmäisenä jäi mieleen, ettei koiraa saa liikaa neuvoa. Itse olen tuossa noutamisessa hölissyt koko ajan OTA, NO OTA OTA..TOSSA..OTA (ja osoittanut sormella) koira kokeilee kyllä, millä se palkka tulee, kun pysyy passiivisena ja erittäin nopeasti vielä hoksaakin.

Olemme myös käyneet uimassa… Wilma on epätoivoinen tapaus. No pääsimme rantaan ja koira kiljahteli ilosta: HEITÄ, HEITÄ.. no heitin ravun.. W: ei kiinnosta, HEITÄ PALLO, HEITÄ, HEITÄ!! Heitin pallon.. ja WIlma syöksyi sitä hakemaan mahaan asti vesi.. sitten mennään narua kohden (pallo on minulla narussa tai saisin sen muuten itse uida sieltä) ja tassulla lätkitään vettä, niin että pallo tulee lähemmäksi. Senhän tajua ihminenkin..kun narusta vetää..niin pallo tulee lähemmäksi. Joo.. mutta kun sen on tajunnut Wilmakin. Kerran, kun homma ei tuntunut tassulla selviävän, Wilma yritti suullansa tarttua naruun, että saisi pallon lähemmäksi.. toivotonta.

Juhannuksen Wilma vietti pallosuussa.. yllättävää!

Wilmalla on kiire nousta aamulla ylös… Syömään. Pissalle ei ole mikään kiire, mutta kipolle on. Jos Isäni herää ensimmäiseksi Wilma menee hänen mukanaan alas ennen kaikkea syömään, mutta kyllä se isä aina Wilman harmiksi ulkonakin käyttää. Wilmalle se ei niin olisi väliksi, kunhan saa vähän huikopalaa… pissalla kerkee kyllä käymään sitten joskus. Kun kippo on tyhjä Viltsu kipittää kiiruulla ylös viereeni nukkumaan. Ja jos minä yritän tehdä nousemisen elkeitä Wilma siirtyy viereeni ja yrittää makoilla päälläni ikään kuin anoen: ” Ei noustais vielä..pliiiiiis”.

Jos veljeni nousee ensimmäisenä. Wilma ei liikahdakaan, ei edes vaivaudu tervehtimään herännyttä, koska se ei anna aamupalaa, ei ole mitään järkeä nousta. Samoin Porvoossa ollessamme. Talo saa heräillä ja tehdä lähtöä töihin, käydä Bonon kanssa pihalla, kun Wilma tuhistaa kanssani eväänsäkään liikauttamatta. Kerran Bonon äippä tuli ovelta kysymään Wilmaa lenkkikaverikseen, kun vielä nukuimme, eikä Wilma voinut ymmärtää mitä se höpöttää! Jaa että mitä.. siis lenkille aamusta, kun unet on vielä pahasti kesken?! Ja ilman AAMUPALAA?!?

Siksi minua nauratti kerran ilmoitus myytävistä espanjanvesikoirista, se meni tähän tapaan: Myytävänä espanjanvesikoiria, aktiivisiin koteihin, EI SOHVAPERUNAKSI! xD Totta kai, löytyyhän Wilmastakin aktiivinen puoli..se ei vain ole parhaimmillaan aamulla!

Odotimme yksi päivä jäätelöautoa. Se pysähtyy sopivasti meidän tielle ihan pihan eteen. Wilmahan riemastuu aina, kun näkee jätskiauton..tai oikeastaan kuulee! No me menimme odottamaan jäätelöauton saapumista ja minä viritin kameran ainakin 20 kertaa, kun se ehti sammua niin monesti.. jäätelöauto tuli puolentunnin päästä ilmoitetusta ajasta! (Onneksi oli hieno ilma odotella.) Tässä videokuvaa, mitä tapahtui, kun jäätelöauton melodia rikkoi Wilman rauhallisen puuhastelun. (Wilma ja jäätelöauto)

Menin tekemään ostoksia ja jätin Wilman pihaan. Hienosti koira pysy pihassa, vaikka ostoksia oli tekemässä muitakin ihmisiä. Jätän Wilman yleensä yhden puun kohtaalle ennen tietä, ettei lipsahduksia sattuisi. Hieman Wilma oli tästä siirtynyt tien varteen odottamaan, mutta omalla tontilla oltiin.